Prosessidraama: Marjatta

Aihe: ei toivottu raskaus

Teemat: häpeä, hylätyksi joutuminen, paha saa palkkansa

Draamasopimus:

Ohjaaja selittää, että seuraavaksi on tarkoitus tehdä prosessidraamaa. Prosessidraama tarkoittaa sitä, että seurataan jotakin jo olemassa olevaa tarinaa mutta tehdään siitä oma ja lopulta viedään tarinaa yhdessä eteenpäin. Kun menemme draaman maailmaan, toimimme välillä omina itsenämme ja välillä roolissa. Ohjaaja kertoo koko ajan mitä tapahtuu ja antaa ohjeita myös siitä, milloin ollaan roolissa ja milloin ei. Kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa tekemään mitään, mitä ei tunne mukavaksi. Draamasta voi vetäytyä hetkeksi poiskin, ja silloin voi mennä vaikkapa seinustalle seuraamaan muiden työskentelyä sivusta. Mukaan voi palata heti, kun siltä tuntuu. Jos jossain vaiheessa tulee mitä tahansa kysyttävää, tilanteen saa aina keskeyttää ja kysyä. Prosessidraaman onnistumisen kannalta on tärkeää, että kaikki osallistujat noudattavat ohjeita ja ottavat leikin siinä mielessä vakavasti, että uskaltavat sukeltaa draaman maailmaan. Ohjaaja kysyy, ovatko kaikki halukkaita lähtemään mukaan, ja jos ovat, aloitetaan.

Lämmittelyleikki: Marjakiisseli

Istutaan ringissä tuoleilla. Yksi on keskellä. Tehdään jako kolmeen: ykköset ovat puolukoita, kakkoset mustikoita ja kolmoset mansikoita. Keskelläolija huutaa yhden marjoista, jolloin kyseiseen ryhmään kuuluvat nousevat ylös ja vaihtavat paikkaa. Keskelläolija yrittää päästä istumaan. Ilman istumapaikkaa jäänyt menee keskelle ja huutaa jälleen yhden marjoista. Jos keskelläolija huutaa ”marjakiisseli”, kaikki vaihtavat paikkaa.

Tarinaan tutustuminen

Osallistujat kävelevät tilassa samalla kun ohjaaja selostaa Marjatta-runon juonen tiivistetysti. Aina, kun tarina pysähtyy hetkeksi, myös osallistujat pysähtyvät ja tekevät nopeasti patsaan siitä, mitä ovat viimeksi kuulleet. Jokainen keskittyy vain omaan työskentelyynsä.

• Marjatta on siveä tyttö, joka ei suostu edes lypsämään lehmää, koska se on ollut sonnin kanssa tekemisissä. Kerran metsässä Marjatta näkee mättäällä kaunistakin kauniimman puolukan ja syö sen. (patsas)
• Marjatta tulee vahingossa raskaaksi syötyään puolukan. Marjatta yrittää viimeiseen asti peitellä kasvavaa vatsaansa. (patsas)
• Kun tulee aika synnyttää, kukaan ei huoli Marjattaa omaan saunaansa synnyttämään. Jopa tytön oma äiti ajaa hänet pois kotoa. (patsas)
• Marjatta synnyttää lapsensa metsässä. (patsas)
• Vastasyntynyt poika katoaa, ja Marjatta juoksee ympäri metsää etsimässä lastaan. (patsas)
• Viimein Marjatta löytää vauvan suosta. (patsas)
• Kylään kutsutaan vanha ukko poikaa ristimään, mutta tämä ei suostu ristimään isätöntä poikaa, ennen kuin hänet tutkittaisi ja siten selvitettäisi, onko hänellä oikeus elää. Väinämöinen kutsutaan poikaa tutkimaan, ja hän langettaa kuolemantuomion, mutta poika puolustaa itseään. (patsas)
• Tästä ukko päättelee, että poika on uusi Karjalan Kuningas. Väinämöinen suuttuu ja lähtee pois Kalevalasta uhoten palaavansa vielä joskus. (patsas)

Hahmoihin tutustuminen:

Osallistujat jaetaan viiteen ryhmään. Jokaisessa ryhmässä olisi kuitenkin hyvä olla ainakin viisi jäsentä. Jos osallistujia ei siis ole tarpeeksi, muodostetaan ryhmiä vähemmän. Pois voi helposti jättää vaikkapa ensimmäisen ja viidennen ryhmän. Jokaiselle ryhmälle jaetaan monistettuna muutama säkeistö Kalevalasta. Ryhmä valmistaa omista säkeistöistään puhekuoroesityksen. Puhekuoron tarkoituksena on esittää runo käyttäen hyväksi kaikkea sitä äänikapasiteettia, joka ryhmästä lähtee: äänen voimakkuutta ja tempoa muuntelemalla (kuiskaaminen, huutaminen, puheen venyttäminen, nopea papatus jne.), ryhmä- ja soolo-osuuksia vaihtelemalla sekä hyväksi käyttäen vaikkapa vihellyksiä, sormien napsuttelua ynnä muita kehosta kumpuavia ääniä. Annetaan hetki aikaa suunnitella ja lopuksi kuunnellaan ryhmien esitykset. Yleisö pitää silmät kiinni.

1. ryhmä: Marjatta tulee raskaaksi

Marjatta, korea kuopus, meni matkoa vähäisen,
meni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan
hyppysillähän hyvillä, kätösillä kaunihilla.

Keksi marjasen mäeltä, punapuolan kankahalta:
--
siitä suuhun suikahutti, keikahutti kielellensä,
kieleltä keruksisihin, siitä vatsahan valahti.

Marjatta, korea kuopus, tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
tuosta paksuksi panihe, lihavaksi liittelihe.

Alkoi pauloitta asua, ilman vyöttä völlehtiä,
käyä saunassa saloa, pime'issä pistelläitä.

--

Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata
kuuta seitsemän, kaheksan, ynnähän yheksän kuuta,
vaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenettä.

Niin kuulla kymmenennellä impi tuskalle tulevi:
kohtu kääntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi.

2. ryhmä: Marjatta pyytää apua äidiltään

Kysyi kylpyä emolta: "Oi, emoni, armahani!
Laita suojoa sijoa, lämpymyttä huonehutta
piian pieniksi pyhiksi, vaimon vaivahuoneheksi!"

Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella:
"Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema?
Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?"

Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi:
"En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon.
Menin marjahan mäelle, punapuolan poimintahan,
otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni.
Se kävi kerustimille, siitä vatsahan valahti:
tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin, tuosta sain kohulliseksi."

3. ryhmä: Marjatta pyytää apua isältään

Kysyi kylpyä isolta: "Oi isoni, armahani!
Anna suojoa sijoa, lämpymyttä huonehutta,
jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pitäisi!"

Iso saattavi sanoa, taatto taisi vastaella:
"Mene, portto, poikemmaksi, tulen lautta, tuonnemmaksi,
kontion kivikoloihin, karhun louhikammioihin,
sinne, portto, poikimahan, tulen lautta, lapsimahan!"

Marjatta, korea kuopus, tuop' on taiten vastaeli:
"En mä portto ollekana, tulen lautta lienekänä.
Olen miehen suuren saava, jalon synnyn synnyttävä,
joll' on valta vallallenki, väki Väinämöisellenki."

4. ryhmä: Marjatta pyytää apua kylän asukkailta
Ruma Ruotuksen emäntä sanan virkkoi, noin nimesi:
'Ei kylyt kylähän joua, ei saunat Sarajan suulta.
On kyly kytömäellä, hepohuone hongikossa
tuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa:
kun hevonen hengännevi, niin on siinä kylpeköhön!'
Niinp' on, niin sanoi mokomin, niinpä vainen vastaeli.

Marjatta, matala neiti, tuosta täytyi itkemähän.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi
niinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen
lähteä kytömäelle, käyä hongikkokeolle!"

Käsin kääri vaattehensa, kourin helmansa kokosi;
otti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa.
Astua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa
huonehesen hongikkohon, tallihin Tapiomäelle.

5. ryhmä: Pojasta tulee uusi Karjalan kuningas

Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuossa tuomitsevi:
"Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt,
poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle,
tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!"

Puhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui:
"Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen,
kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia!
Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana
itseäsi suolle viety eikä puulla päähän lyöty,
kun sa miesnä nuorempana lainasit emosi lapsen
oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi.

"Ei sinua silloinkana, eip' on vielä suolle viety,
kun sa miesnä nuorempana menettelit neiet nuoret
alle aaltojen syvien, päälle mustien mutien."

Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti
Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi.

Siitä suuttui Väinämöinen, jopa suuttui ja häpesi.
Itse läksi astumahan rannalle merelliselle.

Tarinan ja hahmojen syventäminen: Kyläläisten haastattelu

Osallistujat ottavat kyläläisten roolin. Kukin saa itse miettiä, kuka on ja miten tuntee Marjatan. Hypätään tilanteeseen, jossa Marjatan poika on juuri syntynyt mutta vielä ei tiedetä hänen olevan uusi kuningas. Ohjaaja kiertelee kysymässä kyläläisiltä, mitä he ajattelevat Marjatasta ja tämän tilanteesta.

Marjatan hahmon syventäminen: Kuuma tuoli

Ohjaaja tai joku osallistujista on Marjatan roolissa. Muut saavat kysellä häneltä mitä mieleen tulee.

Tarinan lopetus: Ohitanssi

Jakaudutaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä edustaa Marjattaa ja poikaa, toinen ryhmä Marjatan perhettä ja kyläläisiä. Kumpikin ryhmä keksii kolme yksinkertaista liikettä tai asentoa, jotka kuvaavat edustamansa hahmojen tunteita Väinämöisen lähdön jälkeen. Kun ryhmät ovat valmiita, asetutaan riveihin seisomaan tilan vastakkaisille seinille. Hitaasti lähdetään kulkemaan kohti toista seinää, eli ryhmät kulkevat suoraan toisiaan kohti. Tarkoitus on kuitenkin ohittaa vastakkainen ryhmä koskematta kehenkään. Ryhmät ottavat ensimmäisen askelen yhtä aikaa ja tekevät hitaasti ensimmäisen keksimänsä tunnetta kuvaavan liikkeen/ asennon. Sitten otetaan toinen askel ja tehdään toinen liike/ asento, ja vielä kolmas. Jos tähän mennessä ei olla päästy tilan toiselle puolelle, toistetaan liikesarjaa niin kauan, että molemmat ryhmät ovat päässeet vastakkaiselle puolelle kuin miltä lähtivät.

Prosessin lopetus: Tunnerinki

Osallistujat seisovat väljässä ringissä silmät kiinni. Ohjaaja seisoo keskellä ja kysyy kyllä/ei -kysymyksiä, joihin vastataan ottamalla askel eteen (kyllä) tai taakse (ei).

• Tunsitko sympatiaa Marjattaa kohtaan?
• Tekivätkö kyläläiset ja vanhemmat mielestäsi oikein, kun he tuomitsivat Marjatan?
• Olisitko sinä reagoinut samoin kuin Marjatan vanhemmat ja kyläläiset?
• Olisitko halunnut auttaa Marjattaa?
• Oliko Marjatalla mielestäsi vaihtoehtoja?
• Jos Marjatan runo tapahtuisi nykypäivänä, olisiko Marjatalla vaihtoehtoja?
• Oliko tarinalla mielestäsi onnellinen loppu?
• Uskallatko vielä tämänkin jälkeen syödä puolukoita?

Reflektointi: Hetken merkitseminen

Ohjaaja pyytää jokaista osallistujaa menemään sellaiseen kohtaan seisomaan, jossa on prosessin aikana tapahtunut jotain sellaista, mikä on jäänyt erityisesti mieleen. Myös ohjaaja valitsee itselleen paikan. Kun kaikki ovat löytäneet paikkansa, käydään kierros, jossa jokainen saa halutessaan kertoa, miksi seisoo juuri siinä kohdassa. Lopuksi ohjaaja kiittää kaikkia osallistujia.

Prosessidraama: Lemminkäinen ja Kyllikki

Aihe: Parisuhde

Teemat: Luottamuksen rakentuminen, toiselle asetetut vaatimukset, rakkaus

Draamasopimus:

Ohjaaja selittää, että seuraavaksi on tarkoitus tehdä prosessidraamaa. Prosessidraama tarkoittaa sitä, että seurataan jotakin jo olemassa olevaa tarinaa mutta tehdään siitä oma ja lopulta viedään tarinaa yhdessä eteenpäin. Kun menemme draaman maailmaan, toimimme välillä omina itsenämme ja välillä roolissa. Ohjaaja kertoo koko ajan mitä tapahtuu ja antaa ohjeita myös siitä, milloin ollaan roolissa ja milloin ei. Kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa tekemään mitään, mitä ei tunne mukavaksi. Draamasta voi vetäytyä hetkeksi poiskin, ja silloin voi mennä vaikkapa seinustalle seuraamaan muiden työskentelyä sivusta. Mukaan voi palata heti, kun siltä tuntuu. Jos jossain vaiheessa tulee mitä tahansa kysyttävää, tilanteen saa aina keskeyttää ja kysyä. Prosessidraaman onnistumisen kannalta on tärkeää, että kaikki osallistujat noudattavat ohjeita ja ottavat leikin siinä mielessä vakavasti, että uskaltavat sukeltaa draaman maailmaan. Ohjaaja kysyy, ovatko kaikki halukkaita lähtemään mukaan, ja jos ovat, aloitetaan.

Lämmittelyleikki: Kyllikin ryöstö -hippa

Yksi on hippa, eli Lemminkäinen. Hän yrittää saada kiinni muita (Kyllikit). Aina jonkun kiinni saadessaan Lemminkäinen vie Kyllikin johonkin yhdessä sovittuun paikkaan ”vangiksi”. Vapaina juoksevat Kyllikit voivat pelastaa vangeiksi joutuneet juoksemalla vankilan luo ja huutamalla: ”Kyllikki on vapaa!” Leikki päättyy, kun kaikki Kyllikit on vangittu tai kun osallistujat eivät enää jaksa leikkiä.

Hahmon rakentaminen:

Osallistujille annetaan luettaviksi seuraavat Kalevalan säkeistöt, joissa kuvaillaan ensin Lemminkäisen, sitten Kyllikin olemusta. Luetaan yhteen ääneen ja pyritään löytämään yhteinen rytmi ja sävel.

Lemminkäinen:

Ahti poika Saarelainen,

tuo on lieto Lemmin poika,

kasvoi koissa korkeassa

luona armahan emonsa

laajimman lahen perällä,

Kaukoniemen kainalossa.

Kaloin siinä Kauko kasvoi,

Ahti ahvenin yleni.

Tuli mies mitä parahin,

puhkesi punaverinen,

joka päästänsä pätevi,

kohastansa kelpoavi;

vaan tuli vähän vialle,

tavoiltansa turmiolle:

ain' oli naisissa eläjä,

yli öitä öitsilöissä,

noien impien iloissa,

kassapäien karkeloissa.

Ei ollut sitä tytärtä,

piikoa pyhintäkänä,

kuta hän ei kosketellut,

jonk' ei vieressä venynyt.

Kyllikki:

Kylli oli Saaren neiti,

Saaren neiti, Saaren kukka.

Kasvoi koissa korkeassa,

yleni ylen ehossa,

istuen ison majoilla,

peräpenkin notkumilla.

Kauan kasvoi, kauas kuului:

kaukoa tuli kosijat

neien kuuluhun kotihin,

kaunoisehen kartanohon.

Yksi on impi kaikkinensa

Saaren suuressa su'ussa,

jok' ei suostu sulhasihin,

mielly miehi'in hyvihin:

se oli Kyllikki korea,

Saaren kukka kaunokainen.

Kyllikki, korea neiti,

hänpä tuon sanoiksi virkki:

"Enkä huoli huitukoille,

huitukoille, haitukoille;

mie tahon tasaisen varren

tasaiselle varrelleni,

tahon muo'on muhkeamman

muhke'ille muo'oilleni

sekä kasvon kaunihimman

kaunihille kasvoilleni."

Kun säkeistöt on luettu yhdessä, jakaudutaan kahteen ryhmään. Toiset saavat eläytyä Lemminkäisen olemukseen ja toiset Kyllikin. Tehdään liikkuvat patsaat, jonka periaatteen ohjaaja ensin selittää ja havainnollistaa kaikille ennen kuin ryhmät saavat alkaa suunnitella toimintaa keskenään. Liikkuvassa patsaassa jokainen osallistuja on osa patsasta. Jokainen osallistuja valitsee yhden liikkeen tai liikesarjan, joka konkreettisella tai abstraktilla tavalla kuvaa annettua tehtävää (Lemminkäisen hahmon tai Kyllikin hahmon kuvaaminen) ja joka on toistettavissa. Siihen voi halutessaan liittää myös ääntä. Kun kaikilla patsaan osilla on jokin liikesarja, he alkavat toistaa sitä yhtä aikaa ja yhdessä ryhmässä. Tarkoitus on muodostaa yksi kuva, jossa on kuitenkin useita erilaisia ja eri tavoilla liikkuvia osia. Kun ryhmät ovat valmiit, esitetään toisille oma tuotos.

Tarina jatkuu:

Lemminkäinen ryöstää Kyllikin rekeensä. Aluksi Kyllikki on vastentahtoinen, mutta lopulta Lemminkäinen kesyttää hänet lupaamalla olla hyvä mies Kyllikille. Lemminkäinen vannoo, ettei enää lähde sotaretkille, ja Kyllikki puolestaan vannoo, ettei lähde kylille humputtelemaan.

Improvisoidaan Lemminkäisen ja Kyllikin toisilleen lausumat avioliittovalat parin kanssa. Kun parit ovat valmiita, otetaan lavalle yksi pari esittämään äsken vannomansa valat muille. Lisäksi lavalle pyydetään muutama muu osallistuja; he asettuvat siten, että pari-kolme seisoo Lemminkäisen takana ja pari-kolme Kyllikin takana. Heidän tehtävänään on toimia Lemminkäisen ja Kyllikin ajatusääninä. Kun Lemminkäinen ja Kyllikki lausuvat avioliittovalojaan, ajatusäänet voivat keskeyttää heidät milloin tahansa olkapäähän koskettamalla. Silloin sen, jota kosketaan, täytyy hetkeksi keskeyttää puheensa. Ajatusäänenä toimiva osallistuja saa sanoa ääneen sen, mitä kuvittelee valan vannojan juuri sillä hetkellä ajattelevan. Kun ajatus on lausuttu, ajatusäänenä toimiva osallistuja nostaa pois kätensä, ja vala voi jatkua. Jälleen, kun jollekin ajatusäänenä toimivalle osallistujalle tulee mieleen jokin ajatus, hän voi keskeyttää valan vannojan koskettamalla tätä olkapäähän. Näin jatketaan, kunnes valat on saatu loppuun ja kaikki Lemminkäisen ja Kyllikin päässä liikkuvat ajatukset sanottua.

Tarina jatkuu:

Lemminkäinen ja Kyllikki elävät yhdessä onnellisina, kunnes eräänä päivänä Lemminkäinen lähtee poikien kanssa kalareissulle. Lemminkäinen ei palaa yöksi kotiin, ja Kyllikin alkaa tehdä mieli kylille. Asetutaan rinkiin istumaan. Kerrotaan vuorotellen minä-muodossa, mitä Kyllikki kirjoittaa päiväkirjaansa sinä iltana, kun Lemminkäistä ei kuulu kotiin kalareissulta. Päiväkirjamerkintä alkaa sanoilla ”Rakas päiväkirja”. Jokainen osallistuja saa sanoa niin monta lausetta kuin haluaa. Jos toiminta ei mene itsestään eteenpäin, ohjaaja voi antaa välillä ohjeita, esimerkiksi ”pue sanoiksi Kyllikin päällimmäinen tunne”, ”miksi Kyllikillä on petetty olo”, ”mitä Kyllikki aikoo sanoa Lemminkäiselle, kun tämä palaa kotiin”. Jos päiväkirjamerkintä ei pääty Kyllikin päätökseen lähteä juhlimaan, ohjaaja päättää sen niin.

Tarina syvenee:

Kun Lemminkäinen palaa reissultaan kotiin ja saa kuulla Kyllikin olleen kylillä riekkumassa, hän hurjistuu. Tulee kova riita, jonka päätteeksi pariskunta varaa ajan avioliittoneuvojalle.

Otetaan lavalle kaksi vapaaehtoista, jotka saavat esittää Lemminkäistä ja Kyllikkiä. Loput

osallistujat ovat avioliittoneuvojia, jotka saavat esittää kysymyksiä, joihin Lemminkäinen ja Kyllikki parhaansa mukaan vastailevat. Lopuksi avioliittoneuvojat saavat ehdottaa parhaaksi katsomaansa ratkaisua tilanteeseen, antaa neuvoja ja ohjata pariskuntaa eteenpäin.

Tarina lähenee loppuaan:

Tehdään pareittain mininäytelmät, joissa jollain tavalla tulee esiin se, mitä Lemminkäisen ja Kyllikin liitossa tapahtui aviolittoneuvojalla käynnin jälkeen. Esitetään kohtaukset muille.

Tarinan lopetus:

Jos useimmissa äsken nähdyissä kohtauksissa Lemminkäinen ja Kyllikki jatkavat yhdessä oloa, tehdään pareittain kolme still-kuvaa, jotka ovat poimintoja pariskunnan valokuva-albumista seuraavan kymmenen vuoden ajalta. Esitetään kuvat muille, ja jokaisen kuvan kohdalla toinen kuvassa olija sanoo ääneen lyhyen kuvatekstin, joka kertoo yleisölle, mistä on kyse. Jos useimmissa äsken nähdyissä kohtauksissa Lemminkäinen ja Kyllikki päätyvät eroon, jaetaan jokaiselle osallistujalle kynä ja paperia ja pyydetään heitä eläytymään joko Lemminkäisen tai Kyllikin rooliin ja kirjoittamaan kirje toiselle osapuolelle viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta. Luetaan kirjeet ääneen.

Prosessin lopetus:

Istutaan rinkiin ja jutellaan prosessin aikana heränneistä ajatuksista. Pohditaan tarinan henkilöiden toimintaa ja sitä, miten osallistujat tarinan ja sen hahmot kokivat. Keskustellaan myös siitä, miltä prosessidraaman tekeminen tuntui. Lopuksi ohjaaja kiittää kaikkia osallistujia.